Valikko Sulje

Eroon nenänkaivelusta?

Alkuviikosta kolme neljästä perheessämme alkoi yskimään ja räkimään yhtä aikaa. Koska muut sairastuneet olivat alle 130-senttisiä, päätin uhrautua kaikkien puolesta ja ajella drive-in näytteenottoon. Olimme selvästi kaikki saman pöpön uhreja.

Drive-in näytteenotto Pirkkahallissa oli kyllä organisoitu sujuvaksi, mutta kokemus 15-senttisen vanupuikon työntämisestä nenän kautta jonnekin syvälle rööreihini oli juuri niin inhottava kuin olin sen kuvitellut olevankin. Ymmärrän hyvin niitä, joilla on vaikeuksia houkutella tai edes lahjoa jälkikasvuaan vastaavaan toimenpiteeseen ainakaan enää toista kertaa.

Olen jo aiemmin korvat höröllä kuunnellut heikkoja signaaleita tutkimuksista, joissa on selvitetty sylkinäytteen luotettavuutta koronaviruksen diagnosoimiseksi. En ole kuitenkaan ole perehtynyt aiheeseen sen tarkemmin. Onneksi silmäni osuivat tänään Yalen yliopistossa tehtyyn tutkimukseen, jossa verrattiin sylkinäytteen ja nenä-nielunäytteen luotettavuutta koronaviruksen havaitsemiseksi.

Tutkimuksessa oli kaksi osaa:

  • Koronapositiivisten potilaiden tutkiminen
  • Oireettomien kantajien tunnistaminen

Koronapositiiviset potilaat

Ensimmäisessä osassa tutkimusta tutkittiin 70 potilasta, jotka olivat nenä-nielunäytteen perusteella diagnosoitu koronaviruspositiivisiksi. Heiltä otettiin sekä sylkinäyte että nenä-nielunäyte useiden päivien ajan, ja näytteistä tutkittiin koronavirusten määrää. Sylkinäytteistä löytyi koronavirusta vähintään yhtä usein kuin nenä-nielunäyteistä, eli sylkinäytteistä pystyi tunnistamaan koronaviruksen ainakin yhtä luotettavasti kuin nenä-nielunäytteistä.

Oireettomien tunnistaminen

Seuraavassa osassa tutkijat ottivat sekä nenä-nielunäytteen että sylkinäytteen lähes viideltäsadalta oireettomalta terveydenhuollon henkilöltä. Heistä 13 antoi positiivisen näytteen sylkitestissä. Näistä 13 positiivisesta yhdeksän oli antanut myös nenä-nielunäytteen, joista valtaosa oli negatiivisia. Todellinen positiivisuus varmistettiin kuitenkin myöhemmin tarkemmalla menetelmällä. Sylkinäytteestä tunnistettiin siis enemmän oireettomia viruksen kantajia kuin nenä-nielunäytteestä.

Sen lisäksi, että nenä-nielunäytteen antaminen on vähintään hyvin epämiellyttävää, sen luotettavuuden arvellaan olevan vain noin 70 % luokkaa. Näytteenottotapa vaatii myös suhteellisen paljon henkilökuntaa, mikä on osoittautunut pullonkaulaksi testimäärien lisääntyessä. Sylkinäyte olisi miellyttävämpi ja nopeampi tapa antaa koronanäyte, eikä terveydenhuoltohenkilökunnan tarvitsisi olla lähietäisyydellä testattavaan. Lisäksi äskeisen tutkimuksen perusteella sylkinäyte voisi olla vähintään yhtä luotettava kuin nenä-nielunäyte.

On kuitenkin syytä huomioida otoskoon pienuus tässä(kin) tutkimuksessa: varsinaisessa näytteenottotutkimuksessa vain yhdeksän koronapositiivisen henkilön sylki- ja nenä-nielunäytteitä verrattiin keskenään. Koska tutkimus oli kuitenkin julkaista yhdessä lääketieteen arvostetuimmassa julkaisuissa, New England Journal of Medicinessä, voidaan olettaa, ettei parempaa tutkimusta tästä aiheesta ole vielä saatavilla. Voi tosin olla, että Yalen huippuyliopiston tutkijoilla julkaiseminen huippulehdessä on yhtä helppoa kuin touchdown tällä herrasmiehellä…

Joka tapauksessa, toivotaan että luotettavaa dataa helpomman näytteenottotavan paremmuudesta syntyy pian ja nenänkaivuu voidaan jättää historiaan.

PS. Oma näytteeni oli negatiivinen.

Lähteet:

https://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMc2016359?query=TOC

Herättikö ajatuksia? Jäikö jotain puuttumaan? Kommentoi!

%d bloggaajaa tykkää tästä: